Kuinka voisi murtaa toimettomuuden kun (känni)ääliö häiriköi?

Varsinkin kesäaikana tulee miettineeksi alkoholikulttuuria ja sitä, miten monenlaista käytöstä katsotaan läpi sormien päihtymystilan vuoksi. Minusta se on kovin surullista ja  välillä todella ärsyttävää. 

Tapahtuipa pari kuukautta sitten seuraavaa: olin suhteellisen isossa seurueessa viettämässä iltaa, kun humaltunut mies tuli häiriköimään. Hän puhui päälle, jankkasi ja kysyi rasittavia kysymyksiä vaikka hänelle selvästi annettiin ymmärtää erilaisin vinkein, että haluamme olla ihan omassa porukassamme. 

Minun pinnani ei ole kovin pitkä, koska en voi allekirjoittaa sitä, että seuraan tunkemista - tilan valtaamista - pitäisi sietää sillä varjolla, että joku on kännissä. Tai että humalaista ei kannata ärsyttää vaan on helpointa, jos asian vaan antaa olla. Omasta mielestäni melko kohteliaasi, kuitenkin napakkaan sävyyn, pyysin häiritsijää poistumaan, mistä tämä pahastui ja käski minua painumaan kotiini. Kun ravintolan työntekijä pyysi useaan otteeseen miestä ja tämän ystävää, hänkin päihtynyt, poistumaan, ei mitään tapahtunut, paitsi että solvaukset ja iva kohdistui henkilökunnan jäseneen. 

Minua harmitti jälkeenpäin että en soittanut poliisia tai puuttunut tilanteeseen hanakammin. Miksi olin toimeton ja pelokas? Kun humalainen mies vielä toistamiseen tuli luokseni ja haukkui minua lahnaksi, jäivät sanat loukkaamattomuuden rajojen ylityksistä kiinni kurkkuun. Olin yllätetty ja hämmennyksissä.  

Väkivaltaan ja häirintään puuttuminen on vaikeata, kun se tapahtuu selkeästi silmiemme edessä – tai ehkä juuri silloin. Kuinka monta kertaa olet puistossa, kadulla, julkisessa liikennevälineessä todistanut häiriköintiä ja teeskennellyt ettet näe tai kuule?  Ensimmäisenä ja hyvin vahvana tulee ajatus, että ei ole minun asiani enkä voi puuttua tuntemattomien ihmisten tekemisiin.  

Olen kuitenkin sitä mieltä, että julkisessa, ja myös yksityisessä, tilassa tapahtuva väkivalta, häiriköinti, ahdistelu ja näillä uhkailu eivät ole henkilökohtainen asia. Ulkopuoliset saavat ja heidän pitäisikin puuttua. Olen kerran osallistunut feministiseen itsepuolustukseen ja opetuksessa eräs korostettavista asioista oli se, että häiritsijälle pitää sanoa selkeästi, että tämän käytös häiritsee eikä ole sallittua. Ei muuten ole helppoa, mutta opeteltavissa. 

Reilu vuosi sitten (humalainen) mies ahdisteli naista bussipysäkillä. Mies häiriköi sanallisesti ja yritti kähmiä sekä halailla. Kukaan ihmisistä ympärillä ei tehnyt mitään. Omiin asioihin keskittyminen ja muiden tekemisiin puuttumattomuus, tietynlainen tarkkaamattomuus, ovat sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, joiden ylittäminen on vaikeata. Itsekin melkein kävelin ohi, mutta ääni takaraivossani sanoi, että haloo, tuolta et voi mitenkään ummistaa silmiäsi. Kädet täristen menin miehen luo ja sanoin, napakasti: ”voitko lopettaa, käytöksesi on todella törkeätä.”  Tiukan sananvaihdon jälkeen mies lopetti, mutta alkoi sitten seurata minua. Lopulta hän lähti tiehensä, kun korotetulla äänellä toistuvasti käskin häntä menemään muualle. Tilanne ei ollut helppo ja jännityksen ja lievän ahdistuksen laantumiseen meni jokin aika.