Kuka päättää, missä ja milloin?

Olin kuluvavan viikon maanantaina seuraamassa Pohjois-Karjalan vihreiden jäsentapaamista, jossa piirin kummikansanedustaja kertoi puolueen ja eduskunnan kuulumisia.

Keskustelussa sivuttiin tasa-arvoisen avioliiton lakiluonnoksen etenemistä ja itse sain jälleen kerran havahtua siihen, että käsitys eduskunnasta maan ylimpänä päätöksentekijänä on melko ihanteenomainen. 

Jos muistan oikein, 76 kansanedustajaa on allekirjoittanut aloitteen laista, joka antaisi samaa sukupuolta oleville henkilöille mahdollisuuden solmia avioliiton. Eduskunnan täysistunnossa käydyn evästyskeskustelun jälkeen esitys meni valiokunnan käsiteltäväksi. Koska allekirjoittajia oli alle puolet kansanedustajien lukumäärästä, on mahdollista ellei jopa todennäköistä, että aloite ei tule valiokunnasta täysistuntoon tai ainakaan käsittely ei ole kovin joutuisa.

Jäsentapaamisessa eräs skarppi ja fiksu aktiivitoimija kertoi olleensa yhteydessä eri kansanedustajiin, joista osa oli viestinyt, etteivät he voineet allekirjoittaa lakialoitetta, koska heidän edustamiensa puolueiden puoluekokous (siis kerran vuodessa pidettävä tilaisuus, jossa valitaan puheenjohtajat ja esimerkiksi presidenttiehdokkaat sekä päätetään linjauksista), on tehnyt periaatepäätöksen vastustaa samaa sukupuolta olevien oikeutta mennä naimisiin. Kuitenkin jos laki tulisi eduskunnan päätettäväksi, äänestäisivät he ”jaa”. 

Siispä puolueen päättävien elinten sekä puoluekokouksen linjaukset menevät usein ohi kansanedustuslaitoksen päätösprosessien. Tämä ei todellakaan ole harvinaisuus – onhan näin myös ns. omassa puolueessani.

Kärjistettynä siis ei ole lainkaan sama, ketkä pönösedät ja -tädit puolueiden kokouksissa edustavat ja käyttävät valtaa.