Kirjastomania

Eräs lempipaikkani Joensuussa on kaupungin kirjasto, olen aina pitänyt sen tunnelmasta paljon enemmän kuin yliopiston kirjaston valjusta ilmapiiristä. Opin pari viikkoa sitten, kelle kunnallispoliitikolle kuuluu iso kiitos paikan olemassaolosta. Elämässäni on kausia, jolloin matkalla keskustaan tai kotiin poikkean kirjastossa vaikka minulla ei ole sinne varsinaisesti mitään asiaa. Ja tämä siis tapahtuu päivittäin kirjahulluuskauden aikana. Kiinnostavia kirjoja ei oikeastaan kannattaisi edes lainata, kun gradukirjallisuus odottaa hyllyssä malttamattomasti, varmaan ehkä jo katkerana siitä, että se aina sivuutetaan.

Alkukesästä 2009 kävimme ystäväni kanssa kirjastossa lähes joka päivä etsimässä luettavaa ja keskustelemassa kirjoista. Toimintamme kai jollakin tapaa muistutti shoppailua, en tiedä, kun en sitä oikein osaa harrastaa. Muistaakseni olimme jonakin viikkona kiinnostuneet Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Minä olin löytänyt teoksen, jossa kuvailtiin voimalaa sammuttamaan menneen palomiehen kohtaloa ja kuolemaa säteilytautiin. Muistan, kuinka jossakin vaiheessa tahti oli kirja päivässä ja kun kirja oli luettu, piti seuraavana päivänä  lähteä hankkimaan uutta luettavaa. Hinku kirjoja hamstraamaan on välillä sietämättömän kova, ja on lähes harmillista, että melko harvoin löytyy kirja, joka todella kolahtaa ja saa päässäni aikaan ideoita. Kirjastossa hienointa on se, että voi valita itselleen paljon lukemista, kuuntelemista ja katsottavaa. Ja kuitenkaan tavaroita ei tarvitse ottaa pysyvästi omiin nurkkiin pölyttymään ja tilaa viemään.